Tuli näin syysharmailla samalla mieleen avata vähän muillekin niitä ajatuksia joilla meillä ammatillista osaamista yrityksen sisällä kasvatetaan ja jaetaan. Vaikka uutuuden viehätys on trendikästä, olemme kokeneet että jotakin vanhoja ja hyväksi havaittuja asioita maailmassa on joista ei kannata välttämättä luopua. Vuosisatojen saatossa ihmiskunta on kehittänyt uusia keksintöjä ja ideoita sekä jalostanut osaamistaan yhä uudelleen ja uudelleen. Se on vaatinut vanhan kokemusperäisen tiedon siirtymistä uusille sukupolville, jatkuvaa työtä ja itsensä haastamista sekä tarvittavissa määrin vanhan kyseenalaistamista. On kuitenkin niin, että mikäli vanhaa aiotaan kyseenalaistaa, se täytyy ensin tuntea. Tästä johtuen ainakin meillä on koettu ja hyväksi havaittu, että vanha kunnon kisälli -periaate ei ole edes 2020 luvulla menettänyt merkitystään. Nuoret tarvitsevat vanhojen konkarien vuosien mukanaan tuomaa kokemusta, näkökulmaa ja silmää asioihin jotka kehittyvät ainoastaan lukuisien kokemusten, yrityksen ja joskus erehdystenkin kautta.
Tähän jaettuun tietotaitoon kun lisätään into oppia uutta, tuoreet ajatukset ja uuden tekniikan suomat mahdollisuudet, saadaan luotuo puitteet ja kokonaisuus sille että tiimi toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Yksilökeskeisessä ja vastuullisessa työssä korostuu osaamisen jakaminen sekä vertaistuki, ettei haasteiden kanssa tarvitse painia yksin vaan aina löytyy kokeneempi kollega jolla on silmää ja näkökulmaa asioihin. Otetaan siis rohkeasti uusia askeleita kehityksen tiellä, ja pidetään vanha tietotaito tiukasti hyppysissä. Kerran opittua ei kannata kadottaa – kuka meistä haluaa alkaa keksiä sitä kuuluisaa pyörää uudelleen.